Raportti kertoo työntekijästä joka vammautui liian nopeasta työrytmistä johtuen.
Kyseessä on tapaus, jossa siipikarja-alalla toimivan yrityksen palkkalistoilla
olevalla naishenkilöllä oli takanaan palkittu ura yrityksessä, mutta työperäisen
sairauden takia yritys hylkäsi hänet kokonaan.
Pitkät ja uuvuttavat työpäivät toistuvine työtehtävineen aiheuttivat
naistyöntekijälle ensin monia työperäisiä sairauksia ja johti lopulta pysyvään
työkyvyttömyyteen. Tämä on yksi monista tapauksista, joita ilmenee niiden
työntekijöiden keskuudessa, joilla on toistuvia fyysisiä työtehtäviä. Yritykset
eivät suostu ottamaan huomioon ja auttamaan näitä ihmisiä, jotka ovat terveinä
ollessaan olleet palkittuja työntekijöitä.
Jotta Vilman kaltaiset tapaukset – jossa hän ei ole tähän päivään mennessä
saanut mitään korvausta pysyvästä työkyvyttömyydestä - voitaisiin välttää
meneillään on kylmäalalle suunnatun sääntelynormin suunnittelu. Kylmäalan
sääntelynormi tulee määrittelemään alan Sääntelynormin yksityiskohdista. Asiasta
keskustellaan tällä hetkellä pysyvässä kaksikantaisessa teknisessä komiteassa.
Normi tulee alentamaan työrytmiä, vähentämään työaikaa sekä määrittelemään
tiettyjä ergonomisia vaatimuksia työpaikoille.
(Dr. Roberto Ruiz) |
Nopeat silmät ja taitavat kädet
Tinkimättömät taidot brasilialaisnaisella, joka on erottelun mestari. Mutta
rouva
Dilma
on sitäkin enemmän: kaksinkertainen mestari uros- ja naaraskananpoikien
erottelussa siipikarjateollisuudessa. " On ehdottoman tärkeää katsoa siipiä”.
Niillä on kaksi erilaista höyhenkerrosta. Naarailla alempi kerros on ylempää
isompi, kun taas uroksilla höyhenkerrokset ovat samankokoiset. Joten olisi
loogista ajatella, että tästä johtuen urokset olisi helpompi erottaa. Mutta hän
sanoo hymyillen ei, koska urosten kesken on eroja. On niitä joilla ylempi
höyhenkerros on alempaa isompi.
Rauhallinen
Vilma
Fatima Favero,
joka on ollut "syrjäytettynä" nyt 4 vuotta, työskenteli maatalouden avustajana
Sidrolandiassa,
Mato Grosson osavaltiossa, sijaitsevassa Seara yrityksessä. "Ensin me erotamme
kananpojat, laitamme ne laatikoihin, rokotamme, jaamme lastauseriin ja lastaamme
kuorma-autoihin. Jokainen työntekijä laittaa joka tunti tuhansia kananpoikia
laatikoihin. Jokaisessa laatikossa on sata lintua. "Oli työntekijöitä jotka
eivät kestäneet työtä ja jopa pyörtyivät iltaisin. Työaika alkoi iltapäivällä
kello kaksi ja päättyi keskiyöllä. Monesti työpäivä pitkittyi sillä
siirrettävänä oli 130 000 kananpoikaa ja vain neljä työntekijää erottelemassa.
“Jos
joku oli poissa työpaikalta, tilanne oli pahempi, sillä töissäolevien piti tehdä
kaksinkertainen määrä työtä. Työtahti nousi entisestään ja se oli sietämätöntä".
Palkittu esimerkillisenä työntekijänä
Vilma näyttää meille kuvia ajalta, jolloin hänet palkittiin työntekijänä, joka
oli “esimerkkinä” ja “kannustimena” muille kylmäalan yrityksen
Searan:n
(siihen aikaan
Cargillin
omistamana mutta tällä hetkellä
Marfigin)
työntekijöille. Työnjohto ja sen edustajat ylistivät hänen tehokkuuttaan ja
nopeutta kananpoikien erottelussa. Sen lisäksi että Vilma Favero on erottelun
kaksoismestari Brasiliassa, hän on menestynyt
Sadia,
Perdigão, Avipal
ja
Seara
52
hautomon välisissä työntekijöiden kisoissa.
Oli työntekijöitä jotka eivät kestäneet työtä ja jopa pyörtyivät iltaisin.
Työaika alkoi iltapäivällä kello kaksi ja päättyi keskiyöllä. Monesti työpäivä
pitkittyi sillä siirrettävänä oli 130 000 kananpoikaa ja vain
neljä työntekijää erottelemassa. |
Hän näyttää lisää valokuvia: Vilma erottelemassa kananpoikia, illallisella jonka
tarjosi Merial yritys, jolta tilattiin rokotukset ja joka hoiti työntekijöiden
palkitsemiset. Palkinnoksi saatu mikroaaltouuni ja muut työntekijät rinnalla
hymyilemässä. "Meistä tehtiin dokumentti, joka jopa tuli ulos radiosta. Meille
järjestettiin suuret juhlat. Meitä pidettiin esimerkillisinä".
Ei
kestänyt kauaa kun kivut alkoivat julmasti ilmestyä. Niitä seurasivat lääkitys,
lääkärintodistukset, krooninen ja pysyvä työkyvyttömyys. Sen jälkeen tuli
yrityksen antama kielteinen päätös, jonka mukaan hän ei työskennellyt kyseisellä
osastolla, ja sen seurauksena Unimed sairasvakuutusyhtiö keskeytti Vilman
vakuutuksen.
Valokuvista muodostui konkreettiset todisteet yritystä vastaan. Kysyn
lääkemäärien hintaa. Saan niitä kunnan terveyskeskuksesta ilmaiseksi silloin,
kun niitä löytyy sieltä. Kun minun tarvitsee ostaa niitä, hinta ylittää 200
reaalia ja lisäksi on lääkkeitä, joita kunta ei tarjoa. Minun rahani katoavat
lääkkeisiin."
Tällä
hetkellä kipu on sietämätöntä kummassakin olkapäässä, vaikeuttaen koko
käsivarren käyttöä. Jännetupentulehdus ja viisi välilevyn pullistumaa
täydentävät haitallista sairaudenkuvaa. "Minä en työskennellyt yhden päivän ajan
Seara:lla. Minä olin siellä yhteensä 14 vuotta, yhden kuukauden ja 10 päivää.
Tällä hetkellä olen ollut 4 vuotta syrjäytettynä. Edes omistaja ei hylkää
koiraansa niin kuin he hylkäsivät minut”, hän purkautuu katse vakavana. Hänellä
on kädessään valokuva, jota hän näyttää uudelleen. Kuvassa on nuori palkittu
työntekijä, ja toisessa kädessä on röntgenkuva vaurioituneesta selkärangasta. ”Sairasvakuutukseni
lopetettiin ja he sanovat, että olen Unimed:ille velkaa 8000 reaalia,”
hän kertoo.
Vaaralliset yhteydet
Ongelmien alettua Kansallisen työterveysinstituutin lääkäri, jota rouva Vilma ja
sata työntekijää syyttää yhteyksistä Seara:an, kieltäytyi myöntämästä riittävää
sairaslomaa ja velvoitti takaisin töihin. Vaikka tutkimukset osoittivat
jännetulehduksen kummassakin käsivarressa sekä viisi välilevyn pullistumaa
selkärangassa. "Tapaus 31", hän sanoo.
Suomen
Kelaa vastaava laitos on määritellyt kaksi luokkaa ammattitaudeille: 91, joka
osoittaa vaivan pysyvyyden, jolloin yritys velvoitetaan pidättämään palkasta
takuurahastoa (FGTS), joka tunnistaa taudin työperäiseksi, ja 31, joka voi olla
mikä tahansa sairaus, kuten sappikivitauti, jota ei tunnisteta työperäiseksi
sairaudeksi.
Lähes kaikista Seara:n tapauksista 31 on rekisteröity Sidrolandiassa. "Seara:lle
työntekijät ovat kuin varaosia. He eivät välitä työntekijöiden elämänlaadusta,
he ovat aina imemässä kaiken meistä. Siten, ennen kuin he tiedottavat
työpaikkaonnettomuussäädöksestä, joka voisi taata vakinaisuuden yrityksessä, he
antavat työntekijälle potkut, "paheksuu asianajaja
Valdir
Galo Ricardo Zeni.
Valdira
on seurannut kaupungissa toimivan yrityksen toimintaa kymmenen vuoden ajan. Hän
huomauttaa, että työperäisten sairastapausten suurin ongelma on, että ne eivät
ole näkyviä sairauksia: “työntekijät
sairastuvat, heidät erotetaan ja tilalle palkataan toinen. Esimerkiksi naiset
usein menettävät isoimpien jäsenten toimintakyvyn eivätkä sen jälkeen edes pysty
nostamaan lastaan syliin tai tekemään yksinkertaisia kotitöitä".
Rouva Vilma
muistaa, että hänen tapauksessaan oli selvä työtehtävien kierto, sillä hän
selvästi työskenteli “erottelijana” mutta virallisesti hänet oli palkattu
"laaduntarkkailijaksi". Niinpä yhtiö kiistää vastuunsa työntekijän suhteen,
koska se väittää, ettei se ole vastuussa niistä sairauksista, jotka johtuivat
niin vaarallisesta työympäristöstä.
Tämän lisäksi 42 vuotias rouva on jo joutunut läpikäymään kaksi
jalkaleikkausta. "Se on jäämässä koko ajan lyhyemmäksi selkärangan ongelman
takia ", hän sanoo.
Tietokonetutkimus osoittaa vakavia ongelmia
Merkitty päivälle 20. huhtikuuta 2009, Vilman tietokonetutkimus selkärangasta
osoittaa, muiden ongelmien lisäksi, "selkärangan nivelrikon " - rappeuttavan
prosessin, joka vaikuttaa niveliin ja aiheuttaa suurta kipua. Lisäksi hänellä
on "välilevyn pullistuma nivelissä L3-L4, L4-L5 e L5-S1, joka aiheuttaa
puristusta selkäydinkalvolla " – kyseessä on kalvo, joka on kuin hansikas – ja
johon lisätään vielä "hienoinen skolioosi " – olotila, jossa selkäranka on
virheasennossa, kierossa sivusuuntaan.
Se oli pitkä ja tuskallinen hylkäämisprosessi, jossa ei annettu minkäänlaista
apua tai tukea. Työntekijä muistaa, että vuonna 2002 hän satutti sormensa.
"Minulla ei ollut sormessa voimia ja yhtiö antoi minulle 15 päivää sairaslomaa.
Terveyskeskuslääkäri oli pyytänyt kuuden kuukauden sairaslomaa komplikaatioista
johtuen, mutta yhtiö sanoi, että tavaraerien tuotanto-osasto ei voi olla niin
kauan ilman minua.
Seurauksena oli, että kipu alkoi tukaloittaa oloani, erityisesti olkapäässä.
Minulla ei ollut enää voimia työntää laatikoita liukuhihnalle. Samanaikaisesti
alkoi kasvaa pelko, ettei tuotanto pysy riittävän korkealla, paine oli kamala.
Työntekijöistä oli pula ja erittelyn jälkeen meidän piti vielä pinota
tavaraeriä."
Jännetupentulehdus ja viisi välilevyn pullistumaa täydentävät haitallista
sairaudenkuvaa. "Minä en työskennellyt yhden päivän ajan Seara:lla. Minä olin
siellä yhteensä 14 vuotta, yhden kuukauden ja 10 päivää. Tällä hetkellä olen
ollut 4 vuotta syrjäytettynä.
Tällä hetkellä kipu on sietämätöntä kummassakin olkapäässä vaikeuttaen koko
käsivarren toimintaa. o. Jännetupentulehdus ja viisi välilevyn pullistuma
täydentävät jo valmiiksi vaikeaa taudinkuvaa. Minä en työskennellyt Seara:lla
yhden päivän ajan vaan olin siellä 14 vuotta, yhden kuukauden ja 10 päivää.
Tällä hetkellä olen ollut syrjäytettynä 4 vuotta.
|
Seara halusi myös salata osaston - jossa myös
Vilma
työskenteli - työntekijöiden jatkuvan altistumisen desinfioinnissa käytetylle
kemikaalille formaldehydille, sillä se myös aiheuttaa terveyshaittoja. "He
salasivat kaiken ja aina, kun tuli tarkastus, he toimivat niin ettei kukaan
olisi työskentelemässä. He valehteli tarkastajalle, minulle ja asianajajalle.
Seara
aina keksi jonkin valheen sinä päivänä, jona oli tarkastus. He sanoivat
jokaiselle meistä jotakin, jotta tarkastusta ei voitaisi suorittaa. Siitä pystyy
näkemään, kuinka paljon he valehtelevat.
Hänen puolisonsa, joka oli myöskin
Seara:n
työntekijä, kuoli kaksi ja puoli vuotta sitten, eikä yritys edes tiedottanut
asiasta muille työtovereille. "Hän työskenteli munien kuljetuspuolella, jossa
nostopainot ovat suuria ja hänen sisäelimensä revähti. Siitä seurasi sisäinen
verenvuoto. Ennen kuolemaansa hän oli pyytänyt
Seara:lta
irtisanoutumista, sillä kantaessaan painoja, hän vuosi verta. Työvaatteet olivat
valkoiset ja häntä hävetti veritahrat vaatteissa. Hän lähti saamatta mitään. Hän
ei toipunut. Hän kuoli ilman minkäänlaista tukea
Ammattiliitto aktivoituu
Sidrolandian elintarvikealan liiton puheenjohtaja
Sérgio Bolzan
mukaan yritysten, jotka ovat mestareita häveliäällä toiminnallaan, viittaavat
aikaan jolloin kaupungissa ei ollut vielä toimivaa ay-järjestöä.
"Nykyään olemme vartijoina, tarkastellen jok’ikistä ilmiantoa, joiden lukumäärä
on valitettavasti kasvussa johtuen työtahdin nopeudesta, pitkistä raskaista
työpäivistä ja työministeriön alaisen tehokkaamman ja tarkemman valvonnan
puutteesta. On tärkeää muistaa, että
Marfrig
osti
Seara Cargill:in
Brasilian Kehityspankilta (BNDS)
saaduilta julkisilla varoilla ja sen olisi pitänyt sitoutua sosiaalisella
omavastuuosuudella, kuten esimerkiksi sijoittamalla työterveys- ja
turvallisuuskysymyksiin. Valitettavasti meillä on nykypäivänä pataljoonallinen
rampautuneita työntekijöitä, jotka ovat syrjäytettynä työstään, julkisen
sosiaalituen alaisuudessa, samalla kun yritys sanoutuu irti velvollisuudestaan
kantaa vastuunsa " kertoo Bolzan, joka on myös ay-toimitsijana CONTAC:issa,
kansallisessa
Elintarvikealan Konfederaatiossa (CONTAC).
Bolzanin mukaan Seara on jo hävinnyt korkeimmassa työoikeudessa olleen
tapauksen, jossa oli kyse tarpeesta määrittää 20 minuutin tauko jokaisen 1h ja
40 minuutin mittaisen työvuoron jälkeen. Tällä säännöllä pyritään takamaan
työntekijöiden lihasten palautuminen
pyrkien näin tekemään lopun todellisesta sairausepidemiasta, jonka työ on
saanut aikaan.
"Hävittyään jutun korkeimmassa työoikeudessa, yritys näki parhaaksi siirtää
juttu korkeimmalle liittovaltiotason oikeudelle
(STF),
sen
sijaan, että se olisi noudattanut lakia 253 koskien työpaikkalakien
vahvistamista” ilmoittaa liiton puheenjohtaja.
Säännöstelynormi
CONTAC:in
puheenjohtajan
Siderlei de Oliveiran
arvion mukaan Kaksikantaisen Teknisen Komission käsittelyn alaisuudessa oleva
kylmäalan Sääntönormi (NR) tulee takaamaan paremmat työolosuhteet ja
terveydentilan elintarvikealalla. Se kattaa kolme perimmäistä näkökulmaa:
työrytmin alentaminen, raskaalle työlle altistumisajan lyhentäminen ja
työtilojen ergonomiset muutokset.
Rouva Vilma
on nostanut oikeuskanteen
Searaa
vastaan ja tällä hetkellä se on pääkaupungissa, Campo Grandessa, sijaitsevan
oikeustahon käsittelyssä. Ennen lähtöä kodistaan, joka sijaitsee Sidrolandian
tiheänasutussa korttelissa, teen hänelle viimeisen kysymyksen. Kysyn, mitä hän
toivoisi kaikkein eniten. "Oikeutta",
hän
vastaa, "jotta kukaan ei joutuisi käymään läpi, sitä mitä minä olen
läpikäymässä".
Rouva
Vilman
mukaan epäoikeudenmukaisuuden tunnustaminen, korvauksen maksaminen ja ansaittu
eläke tulevat olemaan hänen lohduttava palkintonsa.
Ammattiliitolle ja CONTAC:ille se osoittaa jälleen yhtä askelta taistelussa
siipikarjateollisuuden epäkohtia vastaan ja tiellä kohti kylmäalan
säännöstelynormin hyväksyntää.
|