“Argentiinan maitoalan strateginen rooli
kansallisessa ruokaturvassa”
Argentiinan Maatalousministeriön
alivaltiosihteeri Arturo Jorge Videla arvioi
Sirelille Kansallisen Meijerialan Ohjelman (PNL)
edistymistä ja haasteita.
-Mitä edistystä on tapahtunut Kansallisen
Meijerialan Ohjelman suhteen?
-UITA:n järjestämän Meijerialan
maailmankongressissa pitämämme esityksen jälkeen
olemme jatkaneet alamme agendan kehittelemistä
yhdessä lääninhallitusten, maataloustuotannon ja
teollisuuden toimijoiden sekä alan
työntekijöiden kanssa yhteistyössä Argentiinan
Meijeriteollisuuden työntekijäjärjestön kanssa (ATILRA).
Viime syyskuussa Maatalousministeriön hyväksyi
Kansallisen Meijerialan Ohjelman (PNL),
jonka alkuvaiheessa jaetaan tukea 48 miljoonaa
pesoa (noin $ 12 miljoonaa dollaria) vuoden 2010
rahoituskaudelle.
Ensimmäisestä ohjelman toimintavuodesta on enää
kuukausi jäljellä ja tähän mennessä se on jo
esitetty useille meijereille eri puolella maata
ja tuotannon toimijoille, josta olemme erittäin
tyytyväisiä.
-Ohjelman
heikkona lenkkinä on erityisesti pienet ja
keskisuuret tuottajat …
-Kyllä, näiden
sektorien tuottajien puolustaminen, ja
erityisesti niiden, joiden tuotanto tapahtuu
vuokramailla on herkkä kysymys. Pyrkimyksenämme
on luoda kansallinen maksujärjestelmä koko
maidontuotantoteollisuudelle, ja vakiinnuttaa
raaka-ainemaksu niiden laatuparametrien mukaan,
jotka on etukäteen sovittu. Tällä pyrimme
luovaan turvaa maidontuottajalle ja välttää
alalle vahingollinen tulojen epävarmuus.
Ohjelman alusta lähtien on nimetty
laboratorioita, jotka analysoivat ja
sertifioivat tuotteet samalla tavalla kun on
tehty Kansallisessa Teollisuuden Tekniikan
Instituutissa (INTI).
Meidän on taattava kotimarkkinoiden
tarjonta ja suosia jatkojalostettujen
tuotteiden vientiä. Haluamme maitoalan
kautta taata suvereenin kansallisen
ravintoturvan. |
Lisäksi toisenlainen konkreettisen tuen muoto on
tämän vuoden toukokuussa aloittanut tuottajille
suunnattu rahoituslinja, jolla on Ministeriön
tukemana 6 prosentin korko, kun taas
markkinakorot vaihtelevat 14 ja 15 prosentin
välillä.
-ATILRA:n puolelta on nähtävissä selvää
innostusta. Onko tällaista huomattavissa myös
tuotantoketjun muiden toimijoiden kohdalla?
-Ehkä
ei niin ylitsevuotavana osoituksena kuin
ATILRA:n puolelta, mutta se on nähtävissä
niissä ihmisissä, jotka ovat pitävät selkeänä
sitä, että maitoalalle on löydettävä huomattavaa
potentiaalia sisältävä suuntaviiva. Ja työkalu
on Kansallinen Ohjelma, jonka avulla toteutetaan
keskipitkän ja pitkän aikavälin toimintaohjelmia.
Siten lisätään alan ennustettavuutta
työntekijöiden, maanviljelijöiden sekä pienten,
keskisuurten ja suurten yritysten keskuudessa.
Argentiina tarvitsee erinomaisia tuotteita ja
sen pitää etsiä yhteisen strategian avulla
tuotteillensa entistä parempi sijoittuminen
kansainvälisillä markkinoilla.
Näillä markkinoilla valtion pitäisi helpottaa
uusien markkinarakojen tunnistamista vientiä
varten.
ATILRA:n
tovereiden innostus liittyy osaltaan myös
työohjelmaan, jonka esitimme muutama päivä
sitten ja jota tulemme kehittämään
lääninhallituksien, kuntien, virastojen,
yliopistojen ja pk-yrityksien kanssa.
Lyhyesti sanottuna puhumme nyt uusien
mahdollisuuksien luomisesta, jotta yhä useammat
ihmiset siirtyisivät maitoalalle ja pyrimme
parantamaan sitä, mikä jo toimii hyvin. Puhumme
siis suuremmasta työntekijämäärästä ja täten
myös ATILRA:n kasvusta.
-Ovatko pk-yritykset avainasemassa maitoalan
elvyttämisessä?
-Ilman epäilystäkään, ja me kiinnitämme niihin
erityistä huomiota ohjelman puitteissa.
Tavoitteena on edistää niiden vahvistumista,
kehittää "kumppanuus" -ajattelua, edistää
yhteishyvän luomista ja ihmisten osallistumista
hankkeisiin. Esitämme, että pk-yritykset
parantaisivat kilpailukykyään, ja sitä varten
tulemme antamaan heille teknista ja
taloudellista tukea.
En
Tähän suuntaan liittyen olemme kutsuneet mukaan
meijerialan koulun entisen johtajan Carlos
Berran, joka on hiljattain tehnyt useita
tutkimuksia meijereissa Keski-Amerikassa ja
toimii tällä hetkellä neuvonantajana
sihteeristössä. Berra on kehittämässä
pk-yrityksille suunnattua koulutusohjelmaa,
johon sisältyy myös koulutusta
meijeriteollisuuden työntekijöille.
Tämä näkyy meidän maaseudullamme; missä
on maidontuotantoa, siellä on asukkaita.
Tässä mielessä kansallisen ohjelman ja
valtion aktiivisen osallistumisen kautta
pyrimme parantamaan maaseudun
tieinfrastruktuuria, sähköverkostoa,
viestintäverkostoa sekä vähentämään
maaltapakoa. |
-Klusterit
ovat osana näitä prosesseja?
-Olemme arvioineet että
eri alueilla ja strategisesti kiinnostavilla
seuduilla sijaitsevat klusterit tai
kehityskeskukset ovat keskeisiä prosesseja, jotta
meijerit olisivat kilpailukykyisempiä. Lisäksi ne
auttavat hyödyntämään tehokkasti niillä alueilla
olevia kapasiteetteja ja mahdollistavat perehtymisen
osuuskuntatyöhön.
Klusterit auttavat identifioimaan alan eri toimijat
ja takaamaan, että kaikki yritykset on rekisteröity
paikallishallinnon tasolla maatalouskauppaa
valvovassa virastossa (ONCA), ja että kunkin
yrityksen henkilöstö on myös asianmukaisesti
rekisteröity.
-Enemmän mahdollisuuksia sektorille joka on
kuudennella sijalla eniten työpaikkoja luovien
yritysten listalla ja se on neljäs ammattiala joka
jakaa parhaiten tulonsa …
-Tämä näkyy meidän maaseudullamme; missä on
maidontuotantoa, siellä on asukkaita. Tässä
mielessä kansallisen ohjelman ja valtion aktiivisen
osallistumisen kautta pyrimme parantamaan maaseudun
tieinfrastruktuuria, sähköverkostoa,
viestintäverkostoa sekä vähentämään maaltapakoa.
Maitotiloilla olevien työntekijöiden ja heidän
perheittensä elämänlaatua sekä heidän asumisolojaan
on parannettava.
Suunta
on kohti maaseudulla asuvien perheiden elämänlaadun
kehittämistä heidän kaikessa toiminnassaan.
-OIetteko
huolestuneet alan kasvusta Brasiliassa?
-Ei, mutta olemme huolissamme siitä, että meillä on
paljon käyttämätöntä kapasiteettia. Argentiinasta
pitäisi tulla alan merkittävä toimija, jonka
tuotantoyksiköt olisivat täydessä toiminnassa eikä
vain vastaamassa kotimaan markkinoiden kysyntään.
Maitotuotteiden kysyntä on kasvussa kansainvälisellä
tasolla ja meidän pitäisi vastata tuohon kysyntään.
Tavoitteenamme on kasvaa nykyisestä 10 miljoonan
litran vuosituotannosta 14 miljoonaan, sekä 202
litran vuosikulutuksesta per kuluttaja 220 litran
kulutukseen seuraavan viiden vuoden aikana.
-Oletko tyytyväinen siihen, mitä on tehty tähän
mennessä?
-Hyvin. Nähtävissä on merkittävä ja tärkeä
edistysaskel joka on osa vuonna 2000 alkanutta
prosessia. Lyhyesti sanottuja olemme innokkaina
odottamassa kansallisen ohjelman täydellistä
toimeenpanoa. Tottakai täytyy ottaa huomioon että
tällaisen välineen sovellettavuus vaatii aikaa
erityisesti kun se on suunnattu sektorille, joka
on strateginen kansalliselle ruokaturvalle.