Haastattelussa Edna Guzmán Palacio

“On hyvin vaikeaa elää normaalia elämää olosuhteissa, joissa menemme nukkumaan ja heräämme kivun kanssa”

Edna on “Manos Muertas” (Kuolleet Kädet) Säätiön puheenjohtaja ja työskenteli SEATECH yrityksessä siihen asti kunnes hänen kehonsa viestitti hänelle, että nyt riittää. Kolumbialainen tonnikala tuotetaan halvalla ja sitä viedään ympäri maailmaa. Mutta sen pimeänä  puolena on sitä tuottavien työntekijöiden fyysinen ja emotionaalinen kärsimys. Alan työntekijät ovat häikäilemättömän feodalismin uhreja ja heidän lukumääränsä on kasvussa.

-Missä olet töissä?

-Työskentelin SEATECH:issa yli 15 vuoden ajan, mutta kolme kuukautta sitten tulin työkyvyttömäksi. Kärsin lihassairaudesta nimeltä fibromyalgia, kyseessä on rannekanavaoireyhtymä ja myofasciaalinen syndrooma.

-Mitä kuului työtehtäviisi yrityksessä?

-Ensimmäiset viisi vuotta olin tuotannon puolella, jossa käsittelimme tonnikalaa. Sen jälkeen minut koulutettiin kontrolloimaan paketointipuolta. Vastuullani oli kontrolloida pakkauskoneita, joiden kautta kulki lähes 300 tonnikalatölkkiä minuutissa.

 Niiden työtehtävien aikana sairastuin vakavasti johtuen toistuvista työtehtävistä ja raskaasta seisontatyöstä 16h työvuoroissa lähestulkoon ilman taukoja.

Työskentelin useita vuosia niissä työtehtävissä. Irtisanoutumiseni hetkellä en kestänyt enää kipuja ja jatkuvaa väsymystilaa. Tunsin, ettei kehoni enää kestänyt sitä tilannetta.

-Onko yrityksessä ruokalaa?

-Kyllä, mutta meillä oli lupa ainoastaan lounastaa siellä. Kun tuli illallisen aika ja jos olimme edelleen työvuorossa  -tilanne, joka toistui lähes joka päivä-  meille annettiin Kolumbiassa yleistä sokeriruokoteetä, ja leipää. Se oli ainoa, mitä meidän annettiin nauttia lounaan jälkeen.

On hyvin vaikeaa pysyä työkuntoisena monen  tunnin ajan niin pienellä ravinnolla. Mutta jos valitimme tilanteesta, meille sanottiin että tehtaan ulkopuolella on 100 ihmistä halukkaina ottamaan meidän paikkamme.

Sama tilanne toistui myös koskien lupaa mennä vessaan. Meitä kontrolloitiin ja me saimme luvan mennä vasta kun tilanne muuttui fyysisesti kestämättömäksi. Lisäksi sama uhkaus toistui jos satuimme protestoimaan tämän epämiellyttävän ja epäoikeudenmukaisen tilanteen edessä.

Kun halusin mennä vessaan minun paikalleni piti laittaa sijainen johtuen työasemastani koneenkäyttäjänä.  Mutta lähes koskaan he eivät suostuneet siihen, ja minun piti ottaa riski laittamalla kuka tahansa tuuraamaan minua sillä aikaa kun juoksin vessaan ja yrittäen samalla estää ketään näkemästä minua poissa koneen äärestä.

-Etkö voinut pysäyttää konetta?

-Jos olisin seisauttanut koneen  minun olisi pitänyt antaa sille perusteltu syy. Jano tai tarve käyttää tehtaan sosiaalitiloja eivät olleet riittäviä perusteluja. Siinä tapauksessa palkastani pidätettäisiin se aika, jonka kone oli pysähdyksissä.

- Myöskään Nicaraguassa sijaitsevilla verovapailla alueilla naisilla ei ole lupaa mennä vessaan silloin kun siihen on tarvetta, mutta he ovat päätyneet ratkaisuun, jossa he välttävät juomasta vettä …

-Täällä on sama tilanne. Minä en juurikaan juonut vettä ja yritin välttää vessaan menemistä. Siitä johtuen minulla on tällä hetkellä munuaisongelmia.

Epätavallisina kellonaikoihin sijoitetut lyhyet ruokatauot ja pitkät työvuorot ilman minkäänlaista ravintoa ovat lisänneet vatsa- ja maksasairauksien, gastriitin ja mahahaavaumien esiintymistä naistyöntekijöiden keskuudessa.  

-Työolosuhteet olivat surkeat mutta oliko palkka hyvä? 

-Palkat olivat keskitason yläpuolella, mutta tämä johtuu siitä, että suurimmassa osassa sillä alueella sijaitsevissa vastaavissa työpaikoissa maksetaan ainoastaan minimipalkkaa.

Mutta palkkaukseen sisältyy reunaehto, joka tekee koko kysymyksestä paljon monimutkaisemman. Kun työntekijä palkataan yritykseen hänelle ilmoitetaan että hän tulee saamaan tehtävistään peruspalkkaa, mutta hänelle taataan lisäosio, mikäli hänen tuottavuutensa saavuttaa sen tason, joka yritys hänelle asettaa.

Ja tämä mahdollisuus lisäosioon palkassa saa työntekijät  pysymään yrityksessä tehden yli 16 tunnin työvuoroja ilman taukoja. Yritys osoittaa asianmukaista huomiota mahdollisia terveydellisiä oireiluja kohtaan vasta sitten kun se on liian myöhäistä.

-Mikä on yrityksen taloudellinen tilanne?

-Heillä menee taloudellisesti hyvin. Toisaalta yrityksen puolelta sanotaan heillä on taloudellisia ongelmia ja toisinaan esiintyy pakkolomautuksia, mutta todellisuus on silti toinen. Uskon vahvasti, kuten monet muut työtoverini, että näiden pakkolomautuksien (tehtaan tilapäisten seisokkien) perimmäisenä tarkoituksena on ammattiliiton toiminnan heikentäminen, ja niiden työntekijöiden irtisanominen, jotka ovat liittyneet liittoon.

- Mitä tapahtuu, kun yritys kertoo, että yksi sen työntekijöistä on sairaana?

-He keksivät minkä tahansa tekosyyn irtisanoakseen työntekijän, tai yksinkertaisesti he ilmoittavat hänelle että kyseinen työtehtävä lakkautetaan  eikä hänen työpanostaan enää tarvita.

Monet työtoverit ovat joutuneet tällaiseen tilanteeseen, ja ilman mahdollisuutta asianmukaiseen neuvontaan. He ovat palanneet koteihinsa ja yritys on jäänyt kokonaan rangaistuksetta. Tällä hetkellä pyrimme puuttumaan nimenomaan tähän tilanteeseen Manos Muertas Säätiön kanssa. Emme voi antaa tällaisen tilanteen jatkuvan informaation puutteesta johtuen.

-Jos voisit palata ajassa taaksepäin …

-Eli palaisinko takaisin yritykseen…?

-Niin

-Tällä hetkellä olen mukana uudelleensijoitusprosessissa ja tiedän että ennemmin tai myöhemmin he tarjoavat minulle uuden työtehtävän yrityksessä. Mutta tosiasiassa toivoisin että tämä hetki ei tulisi koskaan.

Työ SEATECH:issa ei ainoastaan vaikuta fyysiseen terveydentilaan, vaan myös henkiseen terveyteen ja työntekijöiden perhesuhteisiin.

Monet työtoverini ovat menettäneet perheyhteytensä ilmaantuneista terveydellisistä ongelmista johtuen. On hyvin vaikeaa kanssaelää ihmisten kanssa, jotka kärsivät ja valittavat pysyvistä kivuista. Kyseessä on kipu, joka aiheuttaa masennusta koska kyseessä ovat nuoret ihmiset, joista ei ole enää elämään normaalia elämää. Monet työtoverit ovat menettäneet perheyhteytensä sairastumisen seurauksena.

Monet säätiöön saapuvista naisista näkevät itsensä tässä valossa: hyödyttöminä ja onnettomina.

Täytyy ymmärtää että meidän on hyvin vaikeaa ylläpitää normaalia elämää olosuhteissa, joissa menemme nukkumaan ja heräämme sängystä kivun kera.