Keskustelussa Henry Lindholm, Eila Kämäräinen ja Liisa Mery

Nyt on strateginen hetki luoda Koordinaatiokomissio

Mercosur-alueen Lihateollisuuden 2. Konferenssissa olivat läsnä  Liisa Mery Suomen Solidaarisuuskeskus SASK:ista sekä varapuheenjohtaja Henry Lindholm ja Eila Kämäräinen Suomen Elintarvikeliitosta (SEL). Sirel kyseli heidän näkemyksistään meneilläolevasta alueellisesta järjestäytymisestä

-Te olitte läsnä Brasiliassa vuonna 2008 ja 2009 järjestetyissä liha-alan kokouksissa. Mitkä ovat ne tärkeimmät uudet näkökohdat, joihin olette tutustuneet tässä konferenssissa?

Henry: Tämä on ensimmäinen kerta, kun olemme Argentiinassa ja huomasimme, että Mercosur-maiden välisen yhteistyön rakentamisessa on edistytty merkittävästi. Se oli meille uutta ja näemme sen erittäin tärkeänä.

Liisa- Näemme, että käynnissä oleva brasilialaisten tovereiden kanssa toteutettava  yhteistyöhanke on pystynyt myötavaikuttamaan erityisellä tavalla tähän Mercosur-maiden väliseen yhteistyöhön. Se osoittaa hyviä tuloksia, vaikkakin edessä on vielä monia haasteita.

Henry- Näiden kolmen maan välillä on luotu hyvä perusta juuriperustetun Koordinaatiokomission työn jatkamiselle. Ihmisten tahto ja halu tehdä työtä yhdessä on silmiinnähtävää. Vielä on liian aikaista sano,a mitkä tulevat olemaan yhteistyön todellisia saavutuksia, mutta se on rakennettu erittäin vankalle perustalle.

Yksi asia johon olemme tutustuneet täällä on kansainvälisesti toimivien brasilialaisten yritysten merkitys tällä alueella. Ne ovat kasvamassa ja on mahdollista, että lähitulevaisuudessa Argentiinasta ja Uruguaista muodostuu niiden monopolialue sekä naudanliha- että siiipikarjasektorilla.

Eila- Carlos Roeslerin esittämä Palkansaajien tutkimuskeskuksen DIEESE:n raportti toi esille, kuinka brasilialaiset yritykset eivät dominoi ainoastaan Latinalaisen Amerikan markkinoita vaan ne ovat kasvussa myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa missä niiden toiminta on lisääntymässä.

Liisa- Vaikka se voi tuntua itsestään selvältä, haluan korostaa, että rooli joka IUF:llä on alueellisesti on entistäkin tärkeämpi  ja se on oikealla tavalla varmistamassa sektorin laajan edustuksen jäseniensä kautta.

He ovat saaneet tärkeitä jäseniä Argentiinassa ja Uruguayssa, joka lisää  järjestön lujuutta, ja joka on myös lisännyt uskottavuuttaan alueella. Tämä on erittäin tärkeää alueen ay-liikkeen yhtenäistymisprosessille ja sille poliittiselle työlle, jota on tehtävä kunkin maan hallitusten kanssa.

IUF on nousemassa yhä tärkeämmäksi  alueelliseksi toimijaksi, ja tästä hyötyy alueella olemassaoleva koordinaatioprosessi ja koko ay-toiminta.

-Odotitteko löytävänne yhtä vakavan tilanteen Argentiinan ja Uruguain liha-alalla?

Henry- Emme,  se oli totaalinen uutinen meille, ja olemme yllättyneitä siitä, että tilanne on niin vaikea kummassakin maassa.

Eila- Niiden kolmen lakon aikana jotka toteutimme viime vuonna  kotimarkkinoilta ei löytynyt suomalaista lihaa,  mutta kaupoissa oli argentiinalaista ja uruguailaista lihaa. Sen takia oli vaikea kuvitellla, että täällä on puutetta karjasta. 

Liisa- Täällä saamamme tiedot luovat vaikutelman, että kyse ei ole vain yrityksien strategiasta, vaan että vaikutuksensa olisi myös jokaisen maan valitsemalla taloudellisella mallilla ja niillä poliittisesti strategisilla linjauksilla jotka johtavat karjan määrän leikkauksiin. On mahdollista, että sen taustalla on laajempia intressejä eikä vain yritysten omia.

Täällä on kerrottu, että Brasilian hallitus tukee tätä suurten yritysten toiminnan laajentamista julkisten varojen avulla, ja se on selkeästi poliittinen päätös..

-Mitä mahdollisuuksia ja riskejä te näette tälle alueelliselle koordinoinnille?

Henry- Kyseessä on strateginen hetki rakentaa työntekijöiden verkosto ja koordinointikomissio, ja tämä juuri siksi että, yritykset ovat kasvuvaiheessa. Yritysten kriisivaiheessa asiat ovat  paljon hankalampia toteuttaa.

Tämä koordinaatiokomissio pystyy antamaan alan ammattiyhdistysliikkeelle suurempaa vakautta ja näkyvyyttä,  jotta työnantajat tunnustaisivat ja hyväksyisivät sen, ja myöskin työpaikoilla. Tällä tarkoitetaan nimenomaan työntekijöiden oikeuksien puolustamista ja järjestäytymistä.

Riskinä, jota pitää välttää, on se, että maiden ammattijärjestöjen intressit ovat hyvin erilaisia  ̶ mikä sinänsä on luonnollista, koska maiden realiteetit ovat myöskin erilaiset.  Tästä voi syntyä ristiriitoja, jotka voivat hidastaa tai estää yhteistyön toteutumisen.

Liisa- Ottaen huomioon että näiden kolmen maan taloudet liha-alan suhteen ovat hyvin samankaltaisia yhteisen samanaikaisen toiminnan koordinointi on helpompaa. Näin voidaan vaikuttaa yhdessä. Riskinä on, että vaikka tahtoa löytyy ja työtä tehdään yhdessä voi olla että Koordinaatiokomissio ei onnistu saavuttamaan toimintamuotoa, joka tekisi siitä käytännössä operationaalisen. Tämä johtaisi Komission kaatumiseen, mutta onneksi tämä ei näytä todennäköiseltä tulevaisuudelta.

-Onko Euroopassa kokemusta samankaltaisesta Koordinaatiokomission toiminnasta?

Henry- On olemassa IUF:n alainen verkosto jonka nimi on Meat Network ja joka toimii alan eurooppalaisen kattojärjestön EFFAT:in (englanninkielinen lyhenne) alaisuudessa. Vastaavanlaista työnantajien verkostoa ei ole olemassa, joten ei ole ketään kenen kanssa verkosto voisi neuvotella ja se vaikeuttaa toimintaa merkittävällä tavalla.  Työnantajilla on olemassa oma euroopantasoinen järjestönsä ja he ovat allekirjoittaneet alaan liittyviä käsitteellisiä sopimuksia, joissa määritellään dialogin sisällöt mutta sopimuksia ei noudateta eikä todellista vuoropuhelua ole olemassa.  

Eurooppalaisessa kokemuksessa on kyse kentästä, jossa kehitys on hyvin hidasta. Tällä hetkellä tulokset eivät ole tyydyttäviä.

Euroopan Unionin organisaatioiden tasolla on olemassa liha-alan sosiaalinen dialogi , mutta myös siellä ongelmana on, että ei ole olemassa työnantajien vastapuolta.

Lisäksi pääoman keskittäytymisprosessi ei ole yhtä pitkällä kuin Latinalaisessa Amerikassa, vaikka samansuuntaista kehitystä on jo nähtävissä. Toistaiseksi tilanne on se, että alla on olemassa useampia yrityksiä toisin kuin täällä jossa tilanne on lähes monopolisoitunut. Tästä voi olla hyötyä, kun asioista neuvotellaan alueellisella tasolla.

-Oletko nähnyt täällä jotain, mikä minkä suhteen voisitte alkaa ennakoimaan ja olemaan varuillanne Suomessa?

Henry- Olemme tietoisia siitä, että tämä pääoman keskittyminen tulee toteutumaan samassa muodossa myös Euroopassa. Mutta Euroopassa on olemassa monia maiden ja alueiden välisiä eroja. Esimerkiksi joissakin maissa palkat ovat paljon alhaisempia kuin muissa, millä tulee olemaan merkittävä vaikutus yritysten tekemissä päätöksissä.

Kaiken täällä näkemäni mukaan palkkataso on melko sama alueellisesti ja tämä luo yrityksille suotuisat  edellytykset keskittää toimintaansa entistä helpommin.

Eila- Esimerkiksi Puolassa työntekijöiden ja ammattiyhdistysliikkeen tavoitteena ei ole tällä hetkellä aloittaaa sosiaalista dialogia vaan he haluavat saada työtä ja palkkaa, sekä houkutella uusia investointeja. Heidän tarpeensa liittyvät enemmänkin perusselviytymiseen.

Henry- On olemassa suomalaisia yrityksiä, jotka avaavat yksiköitään Suomen ulkopuolella, kuten Puolassa tai Baltian maissa. He kohtelevat sikäläisiä työntekijöitään hyvin huonosti ja eivätkä noudata työlainsäädäntöä ja eikä edes perustavanlaatuisia eettisiä sääntöjä.

Tämä heikentää meitä, koska yritykset ovat aina uhkaamassa ulkomaille siirtymisellä, ja joskus he todella toteuttavat sen. Näkemykseni mukaan täällä ei ole olemassa niin suuria alueellisia eroja. Näiden kolmen maan järjestöjen välillä on vahva tahto taistella yhdessä ja se on erittäin hyvä asia.

Liisa- Nyt täällä on haasteena löytää konkreettiset keinot yhteistyölle kolmen eri maan kesken sekä miettiä millä tavoilla näihin alan yrityksiin voidaan vaikuttaa.

Nyt kun Koordinaatiokomissio on luotu ja kun on tehty kaikkien tuntema alueellinen selvitys alan tilanteesta seuraavana  vaiheena on nähdä miten tämän verkoston työ saadaan konkretisoitua. Tämä tullaan varmasti saavuttamaan lyhyessä ajassa.